perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulurauhaa


Pienet töppösten jäljet lumessa näin
kaksi tonttua kulki käsikkäin.
Ohi on kiire tonttujen
nyt on aika rauhan ja rakkauden.

Hyvää joulua kaikille toivottaa Hukkapätkän väki!

Sivuhuomautuksena vielä, että Hippu on astutettu tänään kaksi kertaa Pupella. Vielä ylihuomenna olisi tarkoitus kokeilla uudestaan.

torstai 22. joulukuuta 2011

Kuulumisia

Tänään on tullut kuluneeksi tasan yhdeksän vuotta siitä kun Kössi haettiin meille.

9v synttärikuva, jota ei tänne vielä julkaistukaan.
Niin elävästi kyllä muistan sen hetken, kun ekan kerran mentiin kahtomaan pentua ja heti kun päästään ulos autosta, ensi töikseen kasvattaja esittelee meille Kössin kuolleita pentuesisaruksia, jotka oli vaan heitetty pihalle kennelrakennuksen oven viereen ja varikset oli nokkinu ihan verille... Että tälläsiä traumoja sain yhdenksänvuotiaana :D Onneksi huomio kuitenkin kiinnitty enemmän siihen tulevaan pentuun niin ei huonot muistot jyränny hyvien yli.

Kössi oli perso herkuille jo pienenä.

Nenästä löytyi tuommonen valkoinen pigmenttivirhe, joka kyllä hävisi iän myötä.



Kössihän on miun ensimmäinen ikioma lemmikki (kultakaloja ei tähän nyt lasketa) ja vaikka ollaan vuosien varrella menty niin ylä kuin alamäkeäkin, ollaan kuin kasvettu yhteen. Kössi on aina jaksanut kuunnella ja lohduttaa ja sillä on täysin oma paikkansa miun sydämessä nyt ja ikuisesti. Toivotaan, että herra jaksaa vielä pihavahtina pyöriä monta vuotta ja olla piristämässä päivää omalaatuisilla tempauksillaan. Tässä vielä bonuskuvia pikkusannista ja tuosta vähän isommasta murrosikäisestä koiranriiviöstä.

Alkeiskurssilla Sinin ja Tixun kanssa.

Ekoihin möllikisoihin eksyttiin vahingossa. Maaliin asti päästiin...

... ja saatiin vielä palkinto persoonallisimpana parina.
Tässä taas joku möllikisakuva vuodelta x. Huivi silmillä kuten miulla oli aina tapana :D

Hippu on muuten aloittanut juoksunsa (vähän yllättäen kieltämättä tuli kaikille) ja astutusta olisi tarkoitus yrittää lähipäivinä. Yhdistelmä on uusinta ensimmäisestä pentueesta ja toivotaan, että tällä kertaa on parempi onni kuin viime kerralla, jolloin Hippu jäi tyhjäksi.

Kössi viettää tälläkin hetkellä joulua evakossa Hipun tuoksuilta ukin luona. Se on siellä kyllä niin hyvässä hoidossa, että liekkö haluaa enää tulla takaisin kotiin joulun jälkeen :D

torstai 8. joulukuuta 2011

Nostalgian hetkiä

Tulipa niitäkin koettua sellaisen lajin parissa kuin agility... Vanhoja kisavideoita katsellessa tuli kyllä niin haikea mieli ja pieni harmi siitä, että Kössikään ei enää pääse tekemään sitä mitä se niin rakasti. Voiko jotain urheilulajia ylipäätään kaivatakin näin paljon? Kun pääsisi edes treenaamaan jotain ihan pientä mutta kun ei. Agility ilman koiraa olisi vähän kuin taitoluistelu ilman luistimia: aina voi kuivaharjoitella, mutta siitä kuitenkin puuttuu aika olennainen osa.

Tässä nyt olisi joka tapauksessa meidän kisauran viimeinen rata, hylkyhän sieltä napsahti mutta fiilis oli molemmilla ihan huipussaan. Alkuperäinen (hyvälaatuinen) videoclippi on valitettavasti hävinnyt jonnekin koneen formatoinnin yhteydessä, joten sen perään ei auta itkeä. Tämä taisi peräti olla ainoa kisavideopätkä joka kuvattiin digivideokameralla, joten luonnollisesti se ei säilynyt kasetin suojissa kuten muut.



Otan tavoitteksi latailla kaikki meidän kisavideot YouTubeen enemmin tai myöhemmin. Joskushan nuo on netissä olleet, mutta oli sen verran huonolla laadulla kun ei silloin vielä ollut mitään varsinaista ohjelmaa digitointia varten. Tuo kamera mikä meillä oli vielä viime vuosina nauhoitti HI8-kaseteille, joten niitä ei ole todellakaan kovin helppo saada koneelle. Tälläkään kiinasta tilatulla softalla ja adapterilla ei tule mitään parasta jälkeä, mutta on se edes hitusen parempi kun digikameralla telkkarin ruudusta kuvattu.

(Ja alan opiskelijanahan mie aina onnistun jaarittelemaan näistä videoteknisistä jutusita ummet ja lammet, kuten taas kävi... Hups ja nyt menen kyllä nukkumaan kun tätä kouluakin on huomenna kahdeksasta alkaen.)

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Kiirettä pitää

Ausseista on palattu tuttuihin ja turvallisiin Suomen piireihin.

On taas tämä bloggaaminen vähän jäänyt kun on koulutöitä vaikka muille jakaa. Yhdistelmätutkinnon suorittaminen ei aina ole niin herkkua, varsinkin kun kaikki projektit sattuu just keväälle. Homman nimihän on siis tämä, että ammatilliselle IB puolelle pitää kirjoittaa 3000 sanan essee tuotesijoittelusta, tehdä noin kymmensivuinen dokumenttikässäri westerneistä, tehdä lyhytelokuva tarvittavine raportteineen sekä suullinen 10 minuuttia pitkä analyysi elokuvasta Miehuuskoe.

Sen lisäksi miulla alkaa keväällä YO-kirjoitukset yhteiskuntaopin merkeissä ja oon vielä saanu itsenäisiä videoprojekteja survottua tähän ennen joulua peräti kaksi kappaletta. Niin ja oon lähdössä Taitaja 2013 ammattitaitokilpailuun, joten siihenkin on muutama harjoitustyö tehtävä ennen varsinaista koitosta.


Hukkapätkän sivut ovat siis edelleen aika pahasti vaiheessa, mutta antakaa armoa. Katselen jos saisin joululomalla jotain aikaseksi niidenkin osalta.

Mitä nyt koiriin tulee, meillä menee pääsääntöisesti hyvin. Hippu on samanlainen hullu kuin ennenkin ja Kössi lönksyttää edelleen. Joskus kolmella, joskus neljällä jalalla. Tässä valitettavasti ollaan menty sinällään huonompaan suuntaan, kun nykyään meillä onnutaan molempia jalkoja vuoron perään. Eli vikaa löytyykin ilmeisesti selästä, jolle ei nyt paljoa voi tehdä. Koira on muuten pirteä ja juokseekin ihan omasta halustaan, joten kipuja sillä ei pahemmin näyttäisi olevan. Seuraillaan tilannetta ja toivotaan että ei tästä paljoa pahenisi. Tulihan tuolle herralle jo yhdeksän vuotta täyteen lokakuussa, niin kyllähän sillä alkaa jo vanhuuden vaivoja olla.


Viime sunnuntaina oltiin kennelkerhon pikkujoulussa ja täytyy sanoa että huomaa täysin tippuneensa kärryiltä uusien ihmisten suhteen, kun ei ole voinut treeneissä tai missään käydä. Vanhoja tuttavuuksia ei pahemmin oikeastaaan näkynyt. Tuottaahan se tuskaa kun ei pääse puuhastelemaan agilityn pariin vielä moneen moneen vuoteen, kun opintojen takia aikaa uudelle harrastuskoiralle ei pahemmin ole. Pahinta tässä on, että miulla on ollut ihan hirveä koirakuume kesän lopusta alkaen ja aina eksyn jollekin kennelin sivulle ihastelemaan pentuja :D Ihan tyypillistä minua...

Tähän on onneksi tulossa lievitystä ensi keväänä, kun Hippu olisi tarkoitus astuttaa Pupella seuraavista juoksuista. Kun viimeksi ei ihan tärpännyt, toivotaan että nyt olisi parempi tuuri ja saataisiin pikkuriiviöitä nurkkiin juoksemaan. Ehkäpä siitä sitten narttupentu jää kotiin kasvamaan ;)   

perjantai 19. elokuuta 2011

Australiassa

That's right. Two months in Australia. Tuolta voi kayda lukemassa kuulumisia http://ayersrockblog.blogspot.com/.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Elämä on yllätyksiä täynnä

Vaikka tämä ei nyt niin isona yllätyksenä tullutkaan: Hippu käytettiin tänään ultrassa ja todettiin että pentuja ei ole tulossa. Kuten aiemmin mainitsin Hipun maha näytti erittäin pieneltä ja sekin kasvu mikä oli silmin havaittavissa johtui paremmasta ruokinnasta. Iso pettymyshän tämä oli itse kullekin, mutta elämä jatkuu. Mamma joutuu kyllä nyt kunnon laihdutuskuurille kun on päässyt selkä leviämään penturuokinnan seurauksena. Mutta ensi juoksuista sitten uusi yritys.

Tässä pohdiskellaan oliko Hipun mahassa pentuja ensinkään. Hippuhan ultrattiin neljännellä tiineysviikolla normaalin viidennen sijaan, joten eläinlääkäri ei tällöin pystynyt vielä näkemään pentujen sydämenlyöntejä. Tosin ainahan tiineys voi mennä kesken syystä tai toisesta ja ennen puoliväliä keskenmeno on huomaamaton (pennut imeytyvät emon verenkiertoon). Mutta tätä nyt on turha jäädä spekuloimaan. Tyhjä mikä tyhjä.


Molemmat koirat ovat nauttineet kesähelteistä pihalla. Kössi etenkin ottaa kaiken ilon irti vapaudestaan tulla ja mennä niin kuin huvittaa. On siitä kyllä laiska tullut kun käyttää jalkojaan ainoastaan saadakseen ruokaa tai vaihtaakseen makuupaikkaa. Tänään herra kyllä kiinnostui lattialla latauksessa olleesta sähköhammasharjasta siinä määrin että heti kun silmä vältti Köpä otti ja vei sen pihalle. Siinä sitten ihmeteltiin että mihinkäs se harja on hukkunut, mutta löytyihän tuo aika helposti kun ei ollut pihakiveystä pidemmälle jaksanut sitä kantaa. (Kiitos helteen ja rajoittuneen liikuntakyvyn...) Ja hammasharjan pää meni kyllä vaihtoon.



Kuvat, joita en ehtinyt skannata edelliseen blogitekstiin...

 Kipulääkkeillä ei ole ollut näkyvää vaikutusta Kössin jalkaan, joten pitää alkaa miettiä jatkoa. Liikuntaa nyt ainakin vähennetään ja mennään ihan koiran ehdoilla. Ruokavaliosta pitää huolehtia entistä tarkemmin, jotta ylipainoa ei pääse kertymään. Toisin sanoen keittiössä olevaa herkkupönttöä pitää vahtia hieman tarkemmin, kun Kössi on viime viikkoina ottanut tavakseen käydä napsimassa sieltä sitä sun tätä milloin huvittaa. Ja pöydästä kerjääminen... Eihän se sitä tee mutta niin hellyttävältä se näyttää että pakko sille on jotain ruuantähteitä säästää lautaselle. Tosin ruokaa ei saa suoraan pöydästä, vaan aina vähän sivummalla eikä heti ruokailun jälkeen. Joku raja pitää sentään olla. Mutta astioiden esipesu nyt vielä sallittakoon.

Jos tuo jalka ei tuosta pahene ja koiran yleisvointi säilyy pirteänä, lönkkäilköön kolmella tassulla niin pitkään kun jaksaa. Ihmisenä meillä on vastuu valvoa ja huolehtia että Kössin elämä säilyy elämisen arvoisena ja velvollisuus päästää irti sitten kun sen aika on.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Joskohan kohta...

Pistetäänpä pieni väliaikaraportti.

Hippu on petaillut jonkin verran, mutta on kuitenkin pääosin rauhallinen. Tälläkin hetkellä makaa kuin kuollut kala kuivalla maalla pentulaatikossaan, joten uskaltaisin väittää että tänä yönä tuskin tapahtunee mitään. Jos tapahtuu ollenkaan. Alkaa nimittäin pahasti vaikuttaa valeraskaudelta, mutta katsellaan nyt vielä pari päivää.

Ruoka maistui illalla hyvin eikä muitakaan synnytyksen merkkejä vielä näy. Mikäpäs tässä odotellessa, ei tuo nyt enää kovin paljoa voi pitkittää, kun vuorokausiahan tuli tänään (krhm, tai siis eilen jos halutaan pilkkua viilata) täyteen 63.

Odotus jatkuu.

Hyvin laadukas kuva Hipusta pentulaatikossaan.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Kylläpä on taas pitkä aika viime kerrasta

Pitäis ihan hävetä, mutta selittelen tätä ihan sillä että olen koulussa Outokummussa ja tulee nykyään harvemmin touhuttua koirien kanssa. Nyt olen lomalla ja voin taas keskittyä (lähes) täysin koirailuun.

Kertoillanpa nyt vähän kuulumisia näin alkukesän kunniaksi:

Elikkäs Hippu astutettiin huhtikuun alkupuoliskolla Wingerligårdens Willyllä ja ultrattiin tiineeksi. Tänään mammalla menossa 59 tiineysvuorokausi, joten näiltä näkymin pentuja pitäisi putkahtaa maailmaan maanantain 6.6. tienoilla. Tosin koko perhe on ollut hieman skeptinen kun neitokaisen maha ei näytä läsheskään yhtä isolta kuin viime kerralla :D Pentuja ei tällä kertaa ole (onneksi) tulossa seitsemää, niin kuin kävi viime kerralla.


Vertailun vuoksi: yllä kuva Hipusta nyt (59vrk) ja alla vuonna 2008 lähes samoilla vuorokausilla.


Pennuista raportointi tulee kyllä jatkumaan läpi kesän, jos tuolta mahasta ylipäätään mitään tulee.

Sitten on vähän ikävämpiäkin uutisia. Nimittäin Kössi ontuu vasenta takajalkaansa. Aluksi oli epäilys että iän myötä tullutta nivelrikkoahan se on, mutta kuvissa ei näkynyt mitään luustoon liittyvää vaivaa. Eläinlääkäri epäili, että kyseessä olisikin tapaturmainen nivelsidevaurio joka pitäisi leikkauttaa mikäli haluaisi jalan taas kuntoon. Noh, itse olin tässä vaiheessa jo itku silmässä että näinköhän Kössi lähtee piakkoin viimeiselle matkalleen. Vaikka Köpö onkin minulle yksi tärkeimmistä asioista tässä maailmassa, mielestäni näinkin vanhaa koiraa on turha rasittaa leikkauksella, jonka lopputuloksesta ei ole kovinkaan varmaa taetta.

Jalka ei kuitenkaan vaikuta kovin kivuliaalta ja eläinlääkärikin totesi että koira pärjää hyvin kolmella jalalla ja naurahti että saattaa vielä ajaa jänistäkin vanhoilla päivillään. (Se olisikin ihme sillä Kössi ei sitä ole juurikaan koskaan kovin kummoisesti tehnyt :D) Kunhan niitä kipuja ei ilmaannu, lönkätköön Kössi komella jalalla niin pitkään kun jaksaa. Tämähän nyt luonnollisesti päättää meidän agilityuramme, mutta en valita pätkääkään. Kunhan Kössi nyt pystyy elämään mahdollisimman mukavasti tuon jalkansa kanssa pienin etuoikeuksin. Herra on ottanutkin aika mallikkaasti paikkansa yhtenä perheen ihmisjäsenenä ja nauttii päivistään pihalla irti lönköttäen.


"Lönkkä" nauttii kesästä täysin siemauksin jalastaan huolimatta.

Nettisivutkin olisi tarkoitus päivittää uuteen uskoon. Jos rehellisiä ollaan, olen melko kyllästynyt ainaiseen koodaukseen. Nimittäin värkkäsin tässä koulun radio Kuparille uudet nettisivut ja voin sanoa että siinä kuoli viimeinenkin into tehdä yhtään mitään koodaukseen liittyvää. Tänä kesänä taidan rustata ihan yksinkertaiset perussivut ja panostaa enemmän blogin päivitykseen...